Monissa lauluissa puhutaan satelliiteista. Niitä käytetään kuvaamaan milloin mitäkin asiaa, yleensä kahden ihmisen rakkautta. Biiseihin on kuitenkin usein ladattu selkeästi myös piilomerkityksiä, jotka jäävät nopealla kuuntelulla hoksaamatta, ja voivat vaikuttaa suuresti laulun viestiin. Käydäänpä siis läpi, mitä kaikkea maininnat satelliiteista lauluissa voivat meille opettaa.
Nickelbackin laulussa “Satellite” lauletaan: “Dance around this room (I’ll be your satellite)” sekä “Let’s dance around this bedroom (I’ll be your satellite).” Näissä sanoituksissa on piilossa paljon enemmän, kuin ensin näyttäisi.
Satelliittihan on määritelmän mukaan toista kappaletta kiertävä asia, vaikkapa kuu tai avaruusasema. Se on kuitenkin yksinkertaistettu määritelmä, sillä todellisuudessa sekä satelliitti että sen kierron kohde kiertävät molemmat järjestelmän massakeskipistettä. Sanomme, että Kuu kiertää Maata, mutta todellisuudessa molemmat kiertävät yhteisen massakeskipisteen ympäri, joka nyt sattuu kappaleiden epäsuhtaisten massojen vuoksi olemaan maapallon sisällä. Esimerkiksi kääpiöplaneetta Pluto ja sen kuu Charon kiertävät selvästi molemmat kappaleiden välillä olevaa massakeskipistettä (jossa ei siis näytä olevan mitään). Sellaisessa tapauksessa puhutaankin usein kaksoisplaneettajärjestelmästä varsinaisen satelliitin sijaan.
Asiaa voi verrata kahden ihmisen piirileikkiin. Jos kaksi samanpainoista ihmistä ottaa toisiaan kädestä ja he alkavat pyöriä vinhaa vauhtia, he kiertävät molemmat välissään olevaa tilaa. Jos toinen osanottajista on paljon painavampi kuin toinen, hän pyörii lähinnä paikallaan, kun kevyemmän henkilön rata kulkee vauhdilla painavamman ympäri. Tällaisessa tilanteessa voisi ehkä sanoa, että kevyempi on painavamman satelliitti, ja tähän Nickelbackin laulussa mitä ilmeisimmin myös viitataan. (Muutenhan laulun sanat olisivat “let’s be double planets”.) Laulu on siis todella raaka, sillä laulaja ottaa siinä selvästi kantaa toisen ihmisen painoon. Se tehdään lisäksi hyvin vihjailevalla tavalla, kiintymykseen naamioituna.
Maininta huoneen ympäri tanssimisesta on myös vihje. Enempää tietoa ei tarjota, mutta koska huoneen massakeskipiste vaikuttaa olevan huoneen keskellä (“dance around this bedroom”), siinä on oltava jotain hyvin raskasta. Koska asiaa ei kerrota, se jää kuulijan mielikuvituksen varaan. Joka tapauksessa laulaja kiertää suurimassaista toista ihmistä satelliitin lailla, ja he molemmat kiertävät huoneen keskellä olevaa vielä suurempimassaista kohdetta, joka määrittää heidän kulkuaan. Tämä saattaa olla jopa symbolista vihjailua toisen henkilön painonhallinnan ongelmista. Tuo huoneen massakeskipiste on ikäänkuin “virtahepo makuuhuoneessa”, josta laulaja yrittää virittää keskustelua laulun muodossa.
On joka tapauksessa jokseenkin mautonta vihjailla toisen ihmisen painosta tällaisella tavalla. Hyi Nickelback.
Tommi Läntisen “Satelliitti” -biisi on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon piilomerkityksiä lyriikoihin voi ladata. Laulussa laulaja on palailemassa keikalta, matka on pitkä, ja hän pysähtyy makaamaan pellon laitaan. Kertosäkeessä lauletaan: “Kun ilta ennättää, näen satelliitin lentävän, sen valo vilkkuu kuin mua lohduttaen…” Koska kyseessä on laulun mukaan nimenomaan satelliitti eikä lentokone, tuo säe on huomiotaherättävä. Satelliitit eivät järestään vilku, koska näemme ne siksi, että ne heijastavat auringonvaloa. Niissä ei ole vilkkuvia lentovaloja, kuten esimerkiksi reittilentokoneissa, joten niiden valoa määrittää vain satelliitin pinta ja se kulma, missä auringonvalo siitä heijastuu. Siksi ne näyttävät taivaankannen poikki liikkuvilta tasaisilta valopisteiltä. Poikkeuksen tekevät radallaan pyörivät satelliitit. Ne vilkkuvat siksi, että auringonvalo heijastuu niiden pinnasta sattumanvaraisesti satelliitin railakkaan pyörimisen vuoksi.
Avaruuteen on laukaistu satelliitteja 1950-luvun lopulta lähtien. Koska avaruuteen laukaistu satelliitti ei toiminnan loppuessa automaattisesti heti kiertoradalta päähämme putoa (onneksi), on suuri osa taivaalla nähdyistä satelliiteista avaruusromua. Lisänsä taivaan tekokuihin tuovat myös käytetyt kantoraketit, jne. Arviolta yli 70% taivaan poikki kulkevista satelliiteista on siis roskaa. Jotkut niistä pyörivät irrationaalisesti itsensä ympäri, ja vaikuttavat näin vilkkkuvan.
Suurin osa satelliiteista kiertää maapalloa matalalla Maan kiertoradalla (LEO eli low Earth orbit), joka jatkuu 2000 km korkeuteen. Tyypillinen satelliitin korkeus on 200-900 km. Ilmakehä, painovoima-anomaliat, aurinkotuuli, jne. jarruttavat alhaalla kiertäviä satelliitteja, ja niiden kiertorataa pitääkin jatkuvasti korjata, tai ne putoavat muutamassa kuukaudessa maahan. (ISS nostaa rataansa kuukauden tai parin välein, tarpeesta riippuen.) 500 km korkeudesta satelliitti tippuu ilman korjauspolttoja maahan muutamassa vuodessa, hiukan ylempää tippuminen voi kestää jo vuosikymmeniä. Siksi avaruusromua taivaalla kyllä riittää.
Läntisen laulussa mainittu vilkkuva satelliitti on siis erittäin luultavasti avaruusromua, mahdollisesti jopa 1960-luvulta. Tämä antaa tietysti heti aivan eri tunteen itse laulullekin: “Näen satelliitin lentävän, sen valo vilkkuu kuin mua lohduttaen, se sinut lähelle tuo…” Tulkinnassa voi siis kiinnittää huomiota ajatukseen avaruusromusta, joka vilkkuu lohduttavasti ja muistuttaa, että sinä itse, ihmisparka, olet myös vain roskaa. (Laulajahan kokee laulussa yhteyttä satelliittiin.) Vilkkuvan satelliitin lennossa nähty oman elämän hallitsemattomuus kuvaa siis itseinhoa. Tätä kompensoidaan kaipuulla toisen ihmisen luo, vaikka laulaja ei laulussa juuri edes muista, miltä toinen näyttää: “Muisti pätkii taas, miltä näytitkään.”
Santanan biisissä “Satellite” on kohta: “I’m gonna be your satellite, Now hand over your world at night, And I can hear you sleep beneath the candlelight, I can see your dreams like they were mine.”
Santanan satelliitti on selkeästi kaukokartoitussatelliitti, koska se tutkailee maanpinnan tapahtumia. Kaukokartoitussatelliitit ovat usein polaariradalla (ne siis kulkevat napojen ylitse), jotta ne saisivat kartoitettua koko maapallon alueen. Satelliitit, joiden kiertoradan kulma eli inklinaatio päiväntasaajasta on pieni, eivät pysty kartoittamaan pohjoisempia leveysasteita. Polaariradat ovat siis maapallon tutkimuksessa ja tarkkailussa hyödyllisempiä.
Satelliitti on luultavasti aurinkosynkronisella kiertoradalla (sun-synchronous orbit eli SSO), jossa se ylittää saman kohdan maapallolla aina samaan paikalliseen aikaan, jotta havainnot eri päiviltä olisivat vertailukelpoisia. Tähän viittaa se, että laulussa lauletaan nukkujan katselusta kuin se olisi jatkuvaa ja toistuisi yöstä yöhön. Kiehtovaa on erityisesti se, että tässä tapauksessa satelliitin kiertorata ei selvästikään ole aamu-/iltahämärän rata (jossa satelliitti ei siis koskaan kiertäisi maapallon takaa auringosta katsottuna), vaan päivä-/yökiertorata, jossa satelliitti käy puolet ajastaan täysin pimeässä ja puolet maapallon päiväpuolella. Luultavaa siis on, että satelliitissa on muitakin laitteita kuin vain näkyvän valon kamera – yöpuolella siitä on vähänlaisesti hyötyä, paitsi valosaasteen kuvaamisessa. Siihen suuntaan laulussa toki viitataankin: “I can hear you sleep”.
Koska Santana laulaa nukkujan kuulemisesta ja unien näkemisestä kuin ne olisivat hänen omiaan, on tässä tapauksessa kyseessä selvästikin vakoilusatelliitti.
Yön laulussa “Satelliitit” lauletaan: “Me niinkuin sateliitit tyhjää kynnetään, rohkeutta saan kun yössä välähdyksen nään. Ehkä aikanaan rata rataa sivuaa ja vierelläs saan hetken matkustaa.”
Kiertoradalla maan yöpuolella nähty välähdys tarkoittaa tässä tapauksessa luultavasti toista satelliittia, jonka kanssa olisi tarkoitus tehdä kohtaamismanööverejä. (Välähdys johtunee siitä, että toinen satelliitti on jo lähellä valon ja varjon rajaa, vaikka laulaja olisikin vielä yöpuolella. Satelliitin aurinkopaneelit siellä luultavasti heijastavat ilmakehästä taittuvaa auringonvaloa.) Astronautille kohtaamisen lähestyminen on aina stressaavaa, joten ehkä visuaalisen havainnon saaminen toisesta satelliitista tosiaan tuo rohkeutta, jos ei täysin luota insinöörilauman tekemiin ratalaskuihin. Tähän viittaa myös laulun sana “ehkä”. Tarkoitus siis olisi kohdata toinen satelliitti, mutta laulaja ei tunnu olevan ollenkaan varma siitä, onnistuuko tämä.
Toisen satelliitin kohtaaminen kiertoradalla ei tosiaan ole mikään läpihuutojuttu, ja se pitää suunnitella laukaisusta asti tarkasti. Sitä ei siis tehdä päähänpistosta kiertoradalla, koska ajoainetta ei varmasti ole tarpeeksi mukana sellaisen tempun tekemiseen.
Kohtaamisen pystyy toteuttamaan vain silloin, kun kohdattavan satelliitin kiertorata kulkee kohtaamiseen lähtevän aluksen laukaisupaikan ylitse suoraan zeniitissä eli tarkalleen pään yläpuolella. (Näin kohtaajan ja kohdattavan ratojen inklinaatio on sama.) Laukaisu pitää ajastaa lähes sekunnilleen, jotta kohtaaminen voi onnistua, koska kiertoratamuutokset (erityisesti inklinaation suhteen) paikan päällä syövät paljon ajoainetta, eikä sitä oteta painolastin vuoksi turhaan mukaan. Siksi Yön biisissä kyseessä täytyy olla tosiaan suunniteltu kohtaaminen, koska myöskään vahingossa tapahtuvat kohtaamiset kiertoradalla eivät todellakaan ole toivottuja. (Elokuva “Gravity” on melko kärkäs esimerkki siitä, mitä niistä seuraa.)
Ensiksi kohtaamiseen laukaistava alus, jossa laulaja siis on, nousee kohdattavaa satelliittia alemmalle kiertoradalle odottamaan, että kohdattava satelliitti on omalla kiertoradallaan sopivassa pisteessä. (Koska kohdattavan satelliitin kiertoradan, ei itse satelliitin, pitää olla täsmälleen laukaisupaikan yllä, voi itse satelliitti olla vaikka maapallon toisella puolella laukaisun aikaan.) Koska alemmilla kiertoradoilla satelliitit kiertävät vinhempaa vauhtia, kohtaaja “jahtaa” kohdattavaa satelliittia ja saavuttaa sitä jatkuvasti.
Kun tilanne on sopiva, voidaan siirtyä Hohmannin siirtoradalle. Rakettimoottorit käynnistetään hetkeksi vauhdin lisäämiseksi. Tämä nostaa aluksen elliptiselle kiertoradalle, joka kauimmassa pisteessään (apoapsis) sivuaa haluttua kiertorataa. Kun tuo haluttu rata on saavutettu, kiihdytetään poltolla vielä toisenkin kerran, ja alus on siirtynyt uudelle kiertoradalle. (Hohmannin siirtorata on siis ellipsi. Jos toista polttoa ei tehdä, alus jatkaa maapallon ympäri Hohmannin elliptisellä kiertoradalla, jonka periapsis (maapalloa lähinnä oleva piste) on alemmalla kiertoradalla ja apoapsis ylemmällä.)
Olisi kuitenkin sulaa hulluutta tähdätä suoraan kohdattavan satelliitin vierelle samalle kiertoradalle. Pienikin epätarkkuus laskuissa näillä nopeuksilla voisi olla hyvin kohtalokas. Lopullinen siirtyminen kohtaamista varten tapahtuu esimerkiksi Clohessy-Wiltshiren yhtälöillä tehdyillä ratalaskuilla, joiden avulla alukset lähestyvät toisiaan lähes tanssia muistuttavalla liikehdinnällä. Viimeisen silauksen antavat sitten astronautit, joiden kontolla on hoitaa telakoituminen loppuun asti käsin. Virheille ei ole varaa.
Ei siis ihme, että laulaja-astronautti on jokseenkin epäluuloinen onnistumisen suhteen. Liekö hänelle ensimmäinen kerta avaruudessa.
Nylon Beatin laulussa “Satelliitti irrallaan” taas kyseessä ei selvästikään ole satelliitti, vaan planeettainvälinen avaruusluotain. Sitä on tietysti sinänsä väärin kutsua satelliitiksi, vaikka se olisikin “irrallaan”, mutta nimi saattaa viitata avaruusluotaimen määränpäässään tekemiin tutkimuksiin. Laulussa nimittäin lauletaan “Sitten kun sun vierees löydän lennollain, niin eroa mä en”. Tämä tarkoittaa avaruusluotaimen tekemää manööveriä, jota kutsutaan “kiertoratasyötöksi” (orbit insertion). Kun avaruusluotain on saavuttanut määränpäänsä kiertoradan, se on taas satelliitti.
Satelliittina luotain myös aloittaa, koska planeettainvälinen matkustus alkaa maapallon kiertoradalta, jonne alus ensin laukaistaan. Kiertoradalle riittää nimittäin alhaisempi nopeus kuin suoraan pakenemiseen maapallon painovoimasta. (Suora pako vaatisi n. 11,2 km/s nopeuden, mutta niin kovaa eivät lentäneet edes Apollo 10:n astronautit, joiden nimissä on edelleen ihmisen nopeusennätys.) Kiertoradalta voi sitten taas siirtyä esimerkiksi Hohmannin siirtoradalle, joka vie luotaimen kohti kohdettaan.
Laulu kertoo selkeästi siitä ajasta, kun luotain on vielä matkalla kohteeseensa. Aurinkokunnassa nämä siirtymiset kestävät vuosia, ja niissä käytetään yleensä apuna erilaisia linkoratoja kohteesta riippuen. Näissä manöövereissä käytetään hyväksi sisäplaneettojen painovoimakenttiä, joiden kautta lentämällä avaruusluotaimen vauhtia saadaan lisättyä. Nyt ollaan jo matkalla, ja laulaja odottaa innoissaan kohteeseen pääsyä. Hän myös hiukan revittelee laulamalla “sua etsin yhä vain”, todellisuudessa hän kyllä tietää täsmälleen, minne on menossa. Kiertoradalle siirtyminen on suunniteltu metrintarkasti jo maapallolla.
Mukana laulussa on myös laskeutuja-alus. Tästä voidaan päätellä, että kyseessä on todennäköisimmin planeetan, komeetan tai asteroidin tutkimus: “sun luokses pian laskeudun”. Tällaisia kiertorataluotain-laskeutuja -komboja onkin käytetty jo paljon avaruustutkimuksessa, on kätevää, kun sekä kiertoradalla että pinnalla on luotaimia. Ikävä kyllä laulussa ei kerrota, mitä erityisesti ollaan matkalla tutkimaan tai millä laitteistolla. Laskeutujan tarkkoja speksejä voi siis vain arvailla. (Liikkuvat laskeutujat ovat mönkijöitä, mutta kaikki laskeutujat eivät liiku.)
Laulussa lauletaan vielä hieman hämmentävästi “sut galakseihin vien”, mutta se lienee vain runollista maalailua. Toki avaruusluotain voi käyttää linkorataa, joka heittää sen ulos aurinkokunnasta, mutta se ei pysty ottamaan ketään mukaansa. Tässäkin siis vain lupaillaan kuuta taivaalta ilman mitään aikomusta tai mahdollisuutta toteuttaa lupausta. Maasta Linnunradan ulkopuolisiin galakseihin lähtiessä kannattaisi käyttää luultavasti Jupiterin painovoimaa linkoradan saavuttamiseen. (Linkorata planeetan kulkusuunnan takaa lisää nopeutta, kun rata planeetan kulkusuunnan edestä taas vastaavasti jarruttaa sitä.) Sinänsä matka olisi myös aika tylsä. Se kun on sen verran pitkä, että kunnon linkoradankin avulla lähimpään eli Andromedan galaksiin ja sen seuralaisiin matka-aika olisi suunnilleen 40 miljardia vuotta.
Laulujen satelliitit siis kertovat meille paljon avaruustekniikasta ja sen hyötykäytöstä. Avaruuslentojen dynamiikka on kiehtova aihe, ja siksi onkin mukavaa huomata, että sitä käytetään inspiraation lähteenä myös musiikissa.
Kirjoittaja: Eeva-Kaisa Ahlamo
Artikkeli perustuu William E. Wieselin kirjaan Spaceflight Dynamics. Tukena on käytetty Wikipedia-artikkeleita.
Disclaimer: Kirjoittaja tunnustaa, että tekstissä voi olla virheitä väärinymmärryksien takia. Wieselin kirjan fysikaaliset kaavat ovat jokseenkin haastavia henkilölle, jolla on suuria vaikeuksia jo prosenttilaskujenkin kanssa.