Jani ilahdutti meitä kaivamalla kätköistään vanhoja havaintoja. Tässä yksi vuodelta 2016, kun Veivikin oli vielä aivan uusi. Upea havainto ja paljon kiehtovia yksityiskohtia, vaikka kyseessä on vain perussarjan NGC-kohde.
NGC 2403 CAMELOPARDALIS KIRAHVI
RA: 07 36 51 Dec. + 65 36 09 (2000) 8.6 21.4’ x 10.7’ Sc GX
Pvm: 16.3.2016
Valotusaika: 16 x 7:33 2 h 00 min 48 sek ISO 800
Kamera: Canon 600D
Kaukoputki: Planewave CDK 17”
Jalusta: 10 Micron 3000 hps
Kuvaussää: Satunnaista ohutta pilviharsoa, puolikuu
NGC 2403 on yksi kirkkaimmista galakseista, joka on pohjoisella pallonpuoliskolla jäänyt Charles Messieriltä havaitsematta. Kunnia galaksin löytämisestä tuli siten William Herschelille, joka havaitsi sen 1. marraskuuta vuonna 1788. Galaksi kuuluu meitä melko lähellä olevaan pieneen M81 galaksiryhmään, jonka reunalla NGC 2403 sijaitsee. Galaksin etäisyydeksi on arvioitu 8 – 12 miljoonaa valovuotta, josta yleisimmin noin 10 miljoonan valovuoden välimatkaa pidetään varsin hyvänä arviona. Meille NGC 2403 näkyy 21.9 x 12.3 kaariminuutin kokoisena kohteena, josta sen todellinen halkaisija voidaan laskea noin 60 000 valovuoden kokoiseksi.
Kuva 1: NGC 2403 on keskikokoinen spiraaligalaksi, jonka spiraalit heikkenevät voimakkaasti galaksin ulkokehällä. Kevola, Paimio, 16.3.2016. © Jani Laasanen.
NGC 2403 muistuttaa hämmästyttävän paljon oman pienen paikallisen joukkomme galaksia Messier 33, joka sijaitsee Kolmion tähdistössä. NGC 2403 on tietysti etäisyytensä vuoksi näennäisesti himmeämpi ja pienempi kuin oman paikallisen joukkomme kolmanneksi suurin galaksi. NGC 2403 galaksia pidetään tyypiltään Sc- tai SBc-luokan spiraaligalaksina eli täysin selkeää varmuutta ei ole galaksin ytimen sauvamaisesta luonteesta. Kuvassa varsinainen kirkas ydinalue on varsin pieni ja melko säännöllisen muotoinen, joten mahdollinen sauvarakenne on kyllä hyvin vaatimaton. Ytimen ympäriltä lähtee galaksin ympäri kaksi vahvempaa spiraalihaaraa, joista erityisesti oikealta ylöspäin kurottautuva haara on varsin selvä. Ulkokehällä spiraalihaarat heikkenevät nopeasti ja hajoavat galaksin ympäristöön. Spiraalihaarojen alueella sijaitsee useita HII-alueita, jotka näkyvät selvästi kuvassa 2. Näitä tähtien syntymäalueita on myös spiraalihaarojen heikolla ulkokehällä, jossa ne näkyvät selvinä kirkastumina. Kaikkiaan kuvasta saa laskettua helposti ainakin 20 selvästi erottuvaa HII-aluetta. Suurin osa HII-alueista näyttäisi sijoittuvan meistä katsoen galaksin pohjois- eli yläpuolelle. Kirkkain HII-alueista on saanut oman tunnuksen New General Catalogueen, jossa se tunnetaan numerolla NGC 2404. Läpimitaltaan tämä jättimäinen tähtien syntymäalue on peräti 2000 valovuotta. Alue sijaitsee melko lähellä galaksin ydintä sen vasemmalla puolella galaksin vahvimmassa spiraalihaarassa. Yli tuhannen valovuoden kokoisia kaasupilviä on galaksissa peräti kuusi kappaletta. Vastaavan kokoisia HII-alueita tunnetaan koko omasta galaksijoukostammekin vain muutamia. Näistä suurimmat löytyvät Isosta Magellanin galaksista ja Kolmion galaksista tunnuksella NGC 604. Esimerkiksi Orionin kaasusumuun verrattuna nämä yli 1 000 valovuoden kaasupilvet ovat kooltaan jopa 30-kertaisia. Ainakin viidestä HII-alueesta on löydetty lukuisia lyhytikäisiä Wolf-Rayet -tähtiä. Galaksia ja erityisesti näitä HII-alueita kannattaakin siksi pitää silmällä mahdollisten supernovien vuoksi. Toistaiseksi galaksista on havaittu kaksi supernovaa, joista ensimmäinen nähtiin jo vuonna 1954. Jälkimmäinen supernova, tyypiltään II-P, näkyi vuonna 2004 ja sen kirkkaus kohosi + 11.2 magnitudiin ja se on ollut toistaiseksi yksi tämän vuosituhannen kirkkaimmista supernovista.
Kuva 2: Galaksi NGC 2403 on täynnä laajoja HII-alueita, joista kirkkaimmalla on oma tunnus, NGC 2404. © Jani Laasanen.
Kuvassa galaksin ympäristössä ei ole juuri näkyvissä muita galakseja. Osittain tämä johtuu siitä, että NGC 2403 peittää suuren osa kuva-alasta. Toisaalta galaksin sijainti vain hieman Linnunradan tason ulkopuolella tarkoittaa, että taustataivaan näkyvyyttä heikentää oman Linnunratamme pöly ja kaasu. Galaksin läheisyydestä löytyy kuitenkin hyvin kaukainen kvasaari, CXO J073823.7+653638, jonka kirkkaus on + 19.9 magnitudia ja etäisyys huikeat 11 miljardia valovuotta. Galaksin ympäriltä on tunnistettu yhdeksäntoista pallomaista tähtijoukkoa, jotka ovat kirkkaampia kuin + 19.5 magnitudia. Näistä 11 näkyy myös tämän kuvan alueella (kuva 3), mutta loput 8 sijaitsevat niin kaukana galaksista, että ne eivät mahtuneet kuvaan mukaan. Kirkkain pallomainen tähtijoukko tunnetaan tunnuksella F46 ja sen kirkkaus on + 17.96 magnitudia. Se sijaitsee galaksin pohjoispuolella kahden muun lähellä. Ohessa lista galaksin pallomaisten tähtijoukkojen tunnuksista ja kirkkauksista sekä kvasaarista.
F46 + 17.96
C4 + 18.01
C2 + 18.32
C3 + 18.66
F14 + 18.66
F21 + 18.66
F47 + 18.79
F1 + 18.90
F16 + 18.92
C1 + 18.94
F19 + 19.28
Q (CXO J073823.7+653638) + 19.90
Kuva 3: NGC 2403 galaksin 11 “kirkasta” pallomaista tähtijoukkoa ja 11 miljardin valovuoden päässä sijaitseva kvasaari CXO J073823.7+653638. © Jani Laasanen.
NGC 2403 sijaitsee himmeätähtisessä Kirahvin tähdistössä. Sen kirkkaus on + 8.6 magnitudia joten se voi hyvin erottua jo valovoimaisilla kiikareilla pimeissä olosuhteissa. Galaksin löytämisessä voi olla oma haasteensa, mikäli käytössä ei ole tietokoneohjattua jalustaa (tämä tosin on nykyään hyvin harvinaista). Käytännössä NGC 2403 etsiminen kannattaa aloittaa Ison Karhun Otavasta. Seuraamalla Otavan kauhan ylimpien tähtien, Megrezin ja Dubhen jatkamaa linjaa niiden välisen etäisyyden verran, päätyy tähteen 23 Ursae Majoris. Sen kirkkaus on + 3.65 magnitudia eli sen pitäisi erottua vaivattomasti. Tämän jälkeen jatkamalla edelleen samaa linjaa hieman etelään kaartaen, löytyy puolestaan Ison Karhun tähdistön, Muscida, jonka kirkkaus on + 3.35 magnitudia. Tämän jälkeen alkavat haasteet, sillä käytännössä paljain silmin näkyvät tähdet päättyvät jo siihen ja matkaa kohteeseen on vielä useita asteita. Seuraava kirkkaahko aputähti on likimääräisesti 2 asteen päässä oleva Algol-tyyppinen pimennysmuuttuja OS Ursae Majoris, jonka kirkkaus on noin + 5.75 magnitudia. Suuntaaminen kääntyy tässä vaiheessa noin 90 astetta pohjoiseen. Jatkamalla vielä tästä viitisen astetta samaan suuntaan, päädytään viimein Kirahvin tähdistön suuntaan, josta löytyy viimeinen hyvin himmeä aputähti, 51 Camelopardalis, jonka kirkkaus on vain + 5.90 magnitudia. Tästä noin asteen päässä sijaitsee vihdoin galaksimme, NGC 2403.
Kuva 4: Reitti Otavasta kohti galaksia NGC 2403. © Stellarium
Teksti: Jani Laasanen